Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

**Elämää**

Raapustelen tähän vähän muistoja menneistä. Nykyistäkin mukaan mahtuu, sehän onkin tervettä!

Isä ja Ukki ne talon rakensi Tervolan Pahtaojalle. Sillan yli meille mennään, muuten tippuu solalle! Miehän synnyin perheeni 6:tena lapsena, pikkuveli Jukka tuli vielä -69 vuotena!

Isä oli kunnon mies, ei tarvinnu meän vapista, kovasti se tykkäs meistä lapsista! Äitistäkin huolen piti hyvänlaisen, vaikka kerran kuussa tuli kotiiin vähän haisten.

Metsästä ja pelloilta isä elatuksen hankki, karjaa äidin kanssa kasvatti, eikä tyhjänä koskaan  meillä ollu tankki. Isäntyttö minusta tuli, senhän tiesi koko kylä. Olo oli sellaisena mulla tosi hyvä!

Isän kuolemasta mulla sitten alamäki lähti, koulussa se huomattiin ja äiti siitä kärsi. Enemmän mie lintsasin kuin viihdyin koulun penkillä, se on sitten toikkareissa aika hyvin merkillä!

Olihan siinä kyllä silloin väkeä joka talossa, ja siihen joukkoon mahtui paljon meitä lapsia. Kepposet me keksittiin ja leikit leikittiin. Usein kyllä jäätiin niistä kepposista kii!

Jukan kans me keksittiin aika monenlaista. Naapurinpojan pyöräkin katos, aika oudonlaista! Jukka piti sarvista ja mie pidin perää, vintille se piiloon vietiin, eikä tietty mitään!

Sehän oli siitä vain yksi esimerkki, mihin kaikkeen kerettiin me Jukan kans jo kahden. Äiti kyllä vitsan haki vaikka kuinka itkin, sillä se sitte ropsutteli takapuolta pitkin!

Joskus nujakoivat isommatki veljet, kaataneet kun kurkustaan oli väkevämmät nesteet. Äiti kerran kaapista löysi niiden kiljuvehkeet, samantien ne mäkeen lensi, mitäs olitki tehneet!

Siskot meistä huolta piti äidin apuna. Raskas oli aika meillä isän kuoltua. Sitten isäpuoli Unski tuli kuvioon, Taksimies ja kouluun kuskas meitä. Kaikki siinä täsmännyt ei ja koulussa kiusattiin!

Kyllä Unski nälvi meitä aika reilusti, ja kyllä kai se muitaki ku äitiä hellusti. Pikkumökkiin siitä muutettiin, isän talo jäi Erkin hoiviin.Kemistä Unski sitte löysi oman Rauhansa . Joskus siellä kylässä kävin aikuisempana.

Äiti koskaan ottanut ei enää uutta miestä. Kaiken meihin lapsiin satsas, kotihommeleihin. Kutomisen niksit äiti mulle hyvin opasti, myöhemmin kävin koulua vielä ompelijaksi.

Opiskelut miltei kesken jäi kun muutin Jyväskylään, Marja siskon luokse sinne ja saattelin Miraa kouluun. Pari vuotta siellä meni aika äkkiä, kotiinpäin jo sitte tehtiin takas lähtöä.

Äiti oli huumorilla varustettu pakkaus, eikä sillä loppunu meihin lapsiinsa rakkaus. Temperamenttia äitistä löytyi kyllä, mutta sehän se pitikin elämää yllä!

Äiti sitoi saunavihdat ja porrasharjat, ruoat teki hyvät ja keräs metsän marjat. Pihkavoiteet teki ja yskänlääkkeet, ne on niin hyvin äitistä mieleen jääneet!

Ne opit kuitenkin meni ohi multa, suonissa kun iski jo toista tulta! Alkoholi se vei minutki mennessään, se ei mulle sovi ja tuskinpa kellekkään!

Äidille oli se suuri suru, kun tyttö hummasi, vaikka oli mahassa Muru! Marja heinäpellolta sairaalaan hälytettiin, se kun oli lupautunut synnytykseen tukihenkilöksi!

Samin elämän alku ei ollu ruusunen, vanhemmat kun hoitajiksi ei juuri sopineet. Mummu Samin paljolti hoisi ja ootti tytön palaavan maailman tieltä, mutta vielä tulessakin käytiin sieltä!

Koivisto se mitalin myönsi Eijalle. Liekeistä kun minut ja Samin ripeästi pelasti. Muuten Eijan talo paloi pilalle, ja Samin sairaalahoidot vuosiksi vierähti!

Krapulassa vapisin ja näkyjäni näin. Voi Luojani, kun olla voisin jo selvinpäin! Vuosia siinä meni 15, kun nyrkkiä ja piinaa kestin mutta säilyin hengissä!

Hurja olin päissäni ja joinkin kuin mies, mistä minut milloin löysi, sen kuka ties! Pari kertaa lumihankeen sammuakkin taisin, putkaan kun olivat tuoneet, lämpimämpään nukahtaisin!

Se oli elämääni silloin se, paremman puutteessa partavedet meni ja muu korvike! kunhan ajatukset vain pois päästä huuhteli, ja siihen päälle vielä muutama pilleri!

Asuntokin vaihtui siinä aika tiuhaan tahtiin, paikkakunnat vaihtui nekin melkein samaan malliin. Tuttu paikka mulle oli silloin Turvapoiju, sinne vain ei saanu kännissä tulla, muuten ei asiat hoiju!

Kerran jo naimisissa ja kerran kihloissa, molemmat ne eroon johti niissä pippaloissa. Katsonut en kenen mukaan milloinkin mie lähdin, pääasiahan oli että sain kunnon kännin!

Ambulanssikyytikin tutuksi se tuli, minua kun viinapirut hanakasti jahtasi!  Osastolla olinkin jo vanha tuttu, lepositeet nekin niin tuttu juttu! Pari kertaa pysäyttää meinas sekakäytön ratas, mutta minut käännytettiin porteilta takas..!

Osastolta löysi minut myöskin Jeesukseni, maailman tuuliin tuli tänne minun turvakseni! Yhdessä on menty tässä tyynet sekä myrskyt,eikä meitä oo erottaneet minkäänlaiset tyrskyt!

Tuhlaajatyttönä kotiin mie palasin ja äiti otti vastaan, äiti eniten rakasti tätä takaisin saatua lastaan! Sitä se mulle aina sano että pysy sie Helena uskossa, näki äiti että siinä se voima joka pitää minun asiat kunnossa!

Mutta eroon päättyi sekin liitto, josta syntyi Krista, isästään ei olekkaan juuri kertomista. Krista mulle annettiinkin tänne varmaan siksi, että päivieni päällä loistais aina kirkas risti!

Syöpä sitten voimat vei äiti rakas sinusta. Marjatta se loppuun asti huolehti sinun olosta. Saattamassa Taivastielle sain mie olla sinua, siellä sie nyt äiti olet Herran luona taivaassa! Mutta äiti kuinka mulla ikävä on sinua, unessa sie usein tulet tapaamaan minua!

Herra oli Pelloon meät jo lähettäny Kemistä, muuttoauton kuljettaja oltiin saatu Vexistä! Kariin sitte tutustuin siinä ajan myötä, kaikkihan se oli tietty Herran työtä!

Iskä siitä tuli meille että pamahti, ei oo mikään turha mies, onhan sentään Lahti! Malla, se meidän terhakka iltatähti, joulukuussa -06 kävelemään lähti!

Niin, ja onhan meillä vielä Jenna, iskän esikoinen! Villen kanssa hyvä pari ja ootellaan jo häitä!

Marjatta meidän lenkki on sisarusten välillä, muuten ne meidän yhteydenpidot on olleet joskus vähillä, mutta meistä vähän vielä, tiivistän nyt tähän:

Marjatta (-47) se vanhin meistä, isän askelissa, metsurihan siitä tuli, niinku meän Erkistä (-57).

Eija (-55) opin haki Lastenhoitajaksi, sittemmin siirty Eka Marketin kaupan kassaksi.

Marja (-59) koulun kävi rakennuspiirtäjäksi, myöhemmin Turkuun Baarin perusti, häärii Brisolissa. Pekka miehensä kans taloa laittaa, sinne linkki tossa ohessa!

Pekka (-62) vuodet ahersi Tervolan Varikolla, sittemmin sairastui hän epilepsiaan, nyt ei voi kuin huoata; Pekka, kuinka me sinua kaivataan!

Mie (-67) tähän väliin kuulun, sehän tiedettiin..

Jukan (-69) Koirakennelin linkin sie löydät myös tuosta ohesta ja poikansa Eemelin (3v) sieltä kuvista..

Usein mie vielä kaipaan sinne lapsuusmaisemiin, Kristan kerran veinkin sinne mistä lähdettiin. Isän talokin me silloin joskus menetettiin, nyt siellä asuu joku ja näyttää satsanneen remonttiin!

Voi kuinka muuttunut oli se tienoo erilaiseksi, eihän sitä tuntenut enää entiseksi! Villiintyneet on Pahtaojan vesien varret, ja autiona on lapsuuskaverin kotitanner, missä lapsena leikittiin!

Nähdä se kuitenkin minun piti vielä, voiko muistot niin kauniit elämä viedä? Aika ei pysähdy, se eteenpäin kulkee, sydän muistot ne kaikki sisäänsä sulkee!

Sydämessäin jossain aina Pahtaoja kirkkaana solisee!

31/01/2007


©2017 esteri - suntuubi.com